Kuva: Outi Pyhäranta
Nyt takaisin kirjojen pariin!
Ja hei, seitsemän lukijaa! Toivottavasti tulee lisää ja liittykää myös blogilistan kautta. SAA mainostaa :))
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Anteeksi,
Kuva: Outi Pyhäranta
Nyt takaisin kirjojen pariin!
Ja hei, seitsemän lukijaa! Toivottavasti tulee lisää ja liittykää myös blogilistan kautta. SAA mainostaa :))
lauantai 27. helmikuuta 2010
Facebookin viisauksia
Edelleenkin odotan, ja ties kuinka kauan...
Keskiviikkona kirjoitin kauniista sanoista, tänään aion hieman jatkaa samasta aiheesta. Kerroin jo olevani todella herkkä. Ei vaadita paljon, että saa kyyneleet silmiini. En kutsuisi itseäni itkupilliksi tai muuksi sellaiseksi. Mutta en myöskään tiedä miksi kutsuisin itseäni. Tätä tapahtuu myös koulussakin. Esimerkkinä vaikka se, kun opettaja ei antanut kurssista numeroa. Kysyin syytä, ja se oli kuulemma liialliset poissaolot. Olen todella tunnollinen oppilas, en todellakaan lintsaa ja aamuisin lähden mielelläni kouluun. Tykkään lukea kokeisiin ja saada tehdyistä läksyistä kehuja opettajilta. Enhän minä niitä kehuja muualtakaan saa.
Takaisin asiaan... Tiesin, että opettaja ei itsekkään tiedä mistä puhuu. Ja, että minulla ei todellakaan ole niitä hänen väittämäänsä yli 10 poissaoloa. Kyyneleet tulivat silmiini kun väitin vastaan, opettaja oli siihen asti sanojani vastaan. Lopulta hän kuitenkin sanoi, että eiköhän tämä asia kuitenkin saada selvitettyä. Kavereillenikin kun kerroin asiasta, niin ei lohdutusta kuulunut, vain "ei ton takia kannata itkeä." En edes itkenyt kunnolla, silmät olivat kostuneet, ja ehkä muutamia kyyneliä valui poskilla. Ja tämänkin yritin piilottaa etsimällä laukustani jotakin. En voi ymmärtää miksi se "itkemiseni" piti ottaa esille? Sama kuin se, että kun jokin henkilö punastuu (niinkuin minä) ja siitä pitää mainita hänelle tai nauraa kovaan ääneen. Ihmettelen, että miksi ihmiset ovat välillä niin lapsellisia.
Pahoittelen, että esimerkkini ovat 100 lauseen mittaisia ja pompin asioista toiseen. Minulla vain olisi aivan kamalan paljon kerrottavaa teille, enkä tiedä mistä aloittaisin.
Tänään tarkoituksena oli kopioida tänne Facebookissa minut pysähdyttänyt "viisaus". Luin sen ja oitis lisäsin tilapäivityksekseni.
Reilusta 400:sta facebook kaveristani tähän on 2 henkilöä laittanut "Tykkää". Ei yhtään kommenttia tai muutakaan. Nämä 2 henkilöä ovat poikaystäväni ja kaveri, jonka kanssa ylä-asteella vaihdoimme silloin tällöin pari sanaa. Ei ole kauheasti vaadittu laittaa tykkää, jos oikeasti tuntee olevani kaverini. Ja varsinkin silloin kun näkee, että tuohon on 2 ihmistä kiinnittänyt huomiota. Tämä saa taas mieleni maahan, kuinka moni minusta välittää?
Keskiviikkona kirjoitin kauniista sanoista, tänään aion hieman jatkaa samasta aiheesta. Kerroin jo olevani todella herkkä. Ei vaadita paljon, että saa kyyneleet silmiini. En kutsuisi itseäni itkupilliksi tai muuksi sellaiseksi. Mutta en myöskään tiedä miksi kutsuisin itseäni. Tätä tapahtuu myös koulussakin. Esimerkkinä vaikka se, kun opettaja ei antanut kurssista numeroa. Kysyin syytä, ja se oli kuulemma liialliset poissaolot. Olen todella tunnollinen oppilas, en todellakaan lintsaa ja aamuisin lähden mielelläni kouluun. Tykkään lukea kokeisiin ja saada tehdyistä läksyistä kehuja opettajilta. Enhän minä niitä kehuja muualtakaan saa.
Takaisin asiaan... Tiesin, että opettaja ei itsekkään tiedä mistä puhuu. Ja, että minulla ei todellakaan ole niitä hänen väittämäänsä yli 10 poissaoloa. Kyyneleet tulivat silmiini kun väitin vastaan, opettaja oli siihen asti sanojani vastaan. Lopulta hän kuitenkin sanoi, että eiköhän tämä asia kuitenkin saada selvitettyä. Kavereillenikin kun kerroin asiasta, niin ei lohdutusta kuulunut, vain "ei ton takia kannata itkeä." En edes itkenyt kunnolla, silmät olivat kostuneet, ja ehkä muutamia kyyneliä valui poskilla. Ja tämänkin yritin piilottaa etsimällä laukustani jotakin. En voi ymmärtää miksi se "itkemiseni" piti ottaa esille? Sama kuin se, että kun jokin henkilö punastuu (niinkuin minä) ja siitä pitää mainita hänelle tai nauraa kovaan ääneen. Ihmettelen, että miksi ihmiset ovat välillä niin lapsellisia.
Pahoittelen, että esimerkkini ovat 100 lauseen mittaisia ja pompin asioista toiseen. Minulla vain olisi aivan kamalan paljon kerrottavaa teille, enkä tiedä mistä aloittaisin.
Tänään tarkoituksena oli kopioida tänne Facebookissa minut pysähdyttänyt "viisaus". Luin sen ja oitis lisäsin tilapäivityksekseni.
"Elämä on liian lyhyt katumiseen, eli rakasta ihmisiä jotka kohtelevat sinua hyvin. Unohda ne jotka eivät. Usko, että kaikella on tarkoituksensa. Jos saat toisen mahdollisuuden, tartu siihen kaksin käsin. Jos se muuttaa elämääsi, anna sen muuttaa. Kukaan ei ole sanonut, että elämä on helppoa, mutta se on elämisen arvoista. Kopioi tämä tilapäivitykseesi, jos olet samaa mieltä."
Reilusta 400:sta facebook kaveristani tähän on 2 henkilöä laittanut "Tykkää". Ei yhtään kommenttia tai muutakaan. Nämä 2 henkilöä ovat poikaystäväni ja kaveri, jonka kanssa ylä-asteella vaihdoimme silloin tällöin pari sanaa. Ei ole kauheasti vaadittu laittaa tykkää, jos oikeasti tuntee olevani kaverini. Ja varsinkin silloin kun näkee, että tuohon on 2 ihmistä kiinnittänyt huomiota. Tämä saa taas mieleni maahan, kuinka moni minusta välittää?
perjantai 26. helmikuuta 2010
Aurinkoa päiväänne
© Olavi NiemiHuomaa heti kuinka auringonpaiste piristää. Aivan ihanaa herätä aamulla siihen, kun auringon säteet tulevat sälekaihtimen rakojen välistä. Ja iltaisinkin on myöhempään valoisaa. Kyllä se kesä sieltä tulee :)
En tiedä miksi olen näin hyvällä mielellä, vaikka elämässäni ei ole tapahtunut muutoksia. Yhteydenottoa odottelen edelleen, ja lomakin alkaa loppua. Kirjoitukset painavat päälle, ja lukemista en ole edes aloittanut.
Totta on, että kaamos väistyy ja ihmiset tulevat paremmalle mielelle. Toivottavasti kaverinikin kokisivat herätyksen kevään myötä. Eiköhän kaikki helpotu kesään päin mentäessä. Muutenkin kevät on ihanaa aikaa, kun näkee sen luonnon uudelleen eloonheräämisen. Lumet sulvat ja karu maa paljastuu alta, mutta sitten leskenlehdet ja muut kukat alkavat kasvaa ja aah. Ihanaa! Kun lämpömittari näyttää ulkona +10 tuntuu se pitkän ja kylmän talven jälkeen ihan helteeltä!
Pahoittelen lyhyitä postauksia, mutta huomenna luvassa pidempi! Ja varmasti koulun alkaessa taas kerrottavaa on enemmän. Nyt kun mitään ei tapahdu, niin tuntuu enemmän masentavalta jauhaa sitä samaa. Nyt palaan takaisin herkkusalaattini ja maitolasin pariin. Kevyttä ja hyvää :)
Tule päivänsäde
tuo valoa
harmauteen
Tule päivänsäde
tuo iloa
tyhjyyteen
rakkautta moneen
särkyneeseen
sydämeen
Älä huoliin
yksin jätä
Kukaan yksin
kestä ei tätä
Älä tuskaisen
ohi nyt kulje
Älä säteitäs
pois sä sulje
Tule päivänsäde
anna voimaa
tulevaisuutta
Tule päivänsäde
anna rauhaa
levollisuutta
tänään kaikille
sinua tarvitseville
surusilmille
Runo: KuruKukka
torstai 25. helmikuuta 2010
Smile!
Oli vielä aivan pakko tulla kertomaan, että sain tänään kutsun kaverin 18vuotis synttäribileisiin. Ja tämän kaverin kanssa oli 2kuukautta puhumatta, kunnes sovimme viime perjantaina. Olen innoissani, mutta toisaalta bileisiin kutsutaan vaikka ketä puolituttuja. Kunhan vain saadaan kehuskella, että meillä oli puoli kaupunkia bileissä. Ja en edes kyllä pääse kyseisiin bileisiin, joten se siitä...
© Sinebrychoff
Olen mässäillyt koko päivän, tai oikeastaan koko lomaviikon. Leivoin maanantaina pellillisen mokkapaloja, ja kohta on koko pelti syöty lähes yksin. Tässä välissä onkin varmaan hyvä mainita, että en ole painoni kanssa painiva henkilö. Kumipossu nimimerkki saattaa viitata väärään suuntaan, mutta olen 172cm ja painan n. 55kg. Olen suhteellisen tyytyväinen ulkonäkööni (mitä nyt joitakin paikkoja voisi vähän kiinteyttää), enemmän huolta aiheuttaa se mitä sisälläni on.
Niin, takaisin asiaan. Katsoin televisiota aikani kuluksi, mistä harvoin
seuraa mitää hyvää. Saan jenkkisarjoista ideoita, joita haluaisin palavasti toteuttaa. Usein jaksan keskittyä niihin muutaman päivän ja sitten totean ettei siitä tulekkaan mitään. Tämän illan idea (tai olenhan tätä miettinyt jo kauan) on opetella hymyilemään! Olen aina kuvissa todella masentuneen näköinen, vaikka en ole mitenkään tyytymätön hampaisiini tai muuta sellaista. En vain osaa? Kerrankin laivalla, minulle tuli täysin tuntematon sanomaan istuessani itkevän tutun kanssa, että miksi hän itkee ja miksi minä olen vihainen. Ja en edes ollut silloin vihainen :o
Ehkä minunkin olisi aika opetella hymyilemään ja olemaan pirteämmän näköinen. Vaikuttaisin varmaan helpommin lähestyttävältäkin.
En pidä Miley Cyruksesta ollenkaan, mutta kadehdin hänen iloisuuttaan ja hymyään!
© SinebrychoffNiin, takaisin asiaan. Katsoin televisiota aikani kuluksi, mistä harvoin
seuraa mitää hyvää. Saan jenkkisarjoista ideoita, joita haluaisin palavasti toteuttaa. Usein jaksan keskittyä niihin muutaman päivän ja sitten totean ettei siitä tulekkaan mitään. Tämän illan idea (tai olenhan tätä miettinyt jo kauan) on opetella hymyilemään! Olen aina kuvissa todella masentuneen näköinen, vaikka en ole mitenkään tyytymätön hampaisiini tai muuta sellaista. En vain osaa? Kerrankin laivalla, minulle tuli täysin tuntematon sanomaan istuessani itkevän tutun kanssa, että miksi hän itkee ja miksi minä olen vihainen. Ja en edes ollut silloin vihainen :oEhkä minunkin olisi aika opetella hymyilemään ja olemaan pirteämmän näköinen. Vaikuttaisin varmaan helpommin lähestyttävältäkin.
En pidä Miley Cyruksesta ollenkaan, mutta kadehdin hänen iloisuuttaan ja hymyään!
Olympialätkähuuruissa
Seuraako teistä kukaan olympialaisia?
Minä en mikään varsinainen urheilufani ole, vaikka tykkäänkin huolehtia omasta kunnostani. No, mutta kuitenkin olen nyt näitä olympialaisia seuraillut. Yöllä tuli Venäjä vs. Kanada miesten jääkiekkopeli, joka oli erittäin odotettu. Kanada voittikin Venäjän 7-3 (4-1, 3-2, 0-0). Itse arvasin jotenkin Kanadan voittavan.
Ruotsi vs. Slovakia päättyi 4-3 (0-0, 3-2, 1-1) Slovakian voittoon. JES, Ruotsi tippui :)) Slovakia kohtaa siis Kanadan.
Minä en mikään varsinainen urheilufani ole, vaikka tykkäänkin huolehtia omasta kunnostani. No, mutta kuitenkin olen nyt näitä olympialaisia seuraillut. Yöllä tuli Venäjä vs. Kanada miesten jääkiekkopeli, joka oli erittäin odotettu. Kanada voittikin Venäjän 7-3 (4-1, 3-2, 0-0). Itse arvasin jotenkin Kanadan voittavan.
Ruotsi vs. Slovakia päättyi 4-3 (0-0, 3-2, 1-1) Slovakian voittoon. JES, Ruotsi tippui :)) Slovakia kohtaa siis Kanadan.
Suomi vs. Tshekki päättyi onneksi Leijonien voittoon 2-0 (0-0, 0-0, 2-0). Perjantaina Suomi pelaa välierässä finaalipaikasta USA:ta vastaan.
Näitten olympialaisen avulla olen saanut juteltua ihmisten kanssa. Pakko olla niistä vähän kiinnostunut, että edes jotain juttuseuraa löytyisi. Täytyykin toivottaa Suomelle menestystä!
Oletteko muuten kuulleet tästä Ruotsin tekemästä pilasta? Ja tämäkin on suhteellisen naurettavaa.
Tänään en halua miettiä masentavia kun viikonloppu tulossa, vaikka tuskimpa mitään erikoista se tuo tullessaan. Lopuksi haluan vielä laittaa axl:n blogiini kirjoittamat mukavat sanat:
"Koita jaksaa, risukasaan se päivä joskus vielä paistaa, niin mullakin, jaksan uskoa siihen ja uskon että sunki elämässä käy niin."
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Kauniita sanoja
Tänään taas peruspäivä, kotona olen vain ollut vaikka on loma. Hei, eihän mua edes kukaan pyydä koskaan minnekkään. Kerrankin ehdotin kaverille, että mentäis leffaan. Vastaisi: ai sä, mä ja X? Vastasin "joo", ja häneltä vastaukseksi sain "arvaa mitä" ja aihe vaihtui. Olen yrittänyt selvästi kertoa, että haluaisin viettää aikaa heidän kanssaan ja he merkitsevät minulle enemmän kuin koulukaverit. Mikä minussa on vikana, ettei asia mene perille?
Taas vaihteeksi olen myös itkenyt. En vain mahda sille mitään, että olen niin herkkä. Kauniit laulut, elokuvat ja sanat muilta ihmisiltä tuovat kyyneleet silmiin. Joskus myös omat kirjoitukset, kuten nyt.
Olen pohdiskellut, mitä kaunista minulle on sanottu elämäni aikana. Suurin osa niistä on poikien suusta. Pojat osaavat lohduttaa, ihan kavereina sen suurempia miettimättä :) Tämän sain Perjantaina huomata wanhojen jatkoilla. Itkin (taas) huonoa elämääni ja sitä vastuuta minkä olin koko wanhojen tansseista ottanut, hoidin KAIKEN yhden henkilön kanssa. Asiat eivät menneet jatkopaikalla putkeen, ja huusin vain. Tytöt tulivat kännissä kysymään iloisena juomat kädessä "Mikä meno?", vaikka selvästi minusta huomasi, että olin itkenyt ja meikit aivan levinneet. Sen sijaan pojat, halasivat ja lohduttelivat sanomalla mukavia asioita. Mieleen jäi: "Jos yhtään lohduttaa niin sun kanssa oli kiva tanssia kun hymyilit niin kauniisti." Ja tästäkin henkilöstä voin sanoa, ettei hänellä mitää suurempia suunnitelmia ollut.
Ainut tyttö joka vaikutti edes vähän kiinnostuneelta, oli tämä kaveri josta edellisessä postauksessa kerroin. En tiedä mikä oli syynä, että hän halusi tulla kanssani vessaan pyyhkimään meikkejä. Olemme kuitenkin olleet puhumatta lähes vuoden, joten hänen velvollisuus se ei ainakaan olisi ollut. Ja aluksihan hän sanoi "voidaanko olla tämä ilta kavereita."
Ei, minulle ei vain sanota että olen tärkeä tai hyvä kaveri.
Haluan kiittää tämän päivän kommenteista. Ihmeellistä, että jotkut ovat kiinnostuineita. Oikeastaan juuri he, jotka eivät tunne minua. Olette saaneet hymyn huulilleni ja toivottavasti tämä ei lopu tähän päivään. Blogillani on jo 4 lukiaa, mahtava juttu! KIITOS :)
Welcome to my life
You see it is not easy
But I'm doing all right
Welcome to my dream
It's the only one who needs me
And stays right by my side
Sunrise Avenue - Welcome To My Life
Taas vaihteeksi olen myös itkenyt. En vain mahda sille mitään, että olen niin herkkä. Kauniit laulut, elokuvat ja sanat muilta ihmisiltä tuovat kyyneleet silmiin. Joskus myös omat kirjoitukset, kuten nyt.
Olen pohdiskellut, mitä kaunista minulle on sanottu elämäni aikana. Suurin osa niistä on poikien suusta. Pojat osaavat lohduttaa, ihan kavereina sen suurempia miettimättä :) Tämän sain Perjantaina huomata wanhojen jatkoilla. Itkin (taas) huonoa elämääni ja sitä vastuuta minkä olin koko wanhojen tansseista ottanut, hoidin KAIKEN yhden henkilön kanssa. Asiat eivät menneet jatkopaikalla putkeen, ja huusin vain. Tytöt tulivat kännissä kysymään iloisena juomat kädessä "Mikä meno?", vaikka selvästi minusta huomasi, että olin itkenyt ja meikit aivan levinneet. Sen sijaan pojat, halasivat ja lohduttelivat sanomalla mukavia asioita. Mieleen jäi: "Jos yhtään lohduttaa niin sun kanssa oli kiva tanssia kun hymyilit niin kauniisti." Ja tästäkin henkilöstä voin sanoa, ettei hänellä mitää suurempia suunnitelmia ollut.
Ainut tyttö joka vaikutti edes vähän kiinnostuneelta, oli tämä kaveri josta edellisessä postauksessa kerroin. En tiedä mikä oli syynä, että hän halusi tulla kanssani vessaan pyyhkimään meikkejä. Olemme kuitenkin olleet puhumatta lähes vuoden, joten hänen velvollisuus se ei ainakaan olisi ollut. Ja aluksihan hän sanoi "voidaanko olla tämä ilta kavereita."
Ei, minulle ei vain sanota että olen tärkeä tai hyvä kaveri.
Haluan kiittää tämän päivän kommenteista. Ihmeellistä, että jotkut ovat kiinnostuineita. Oikeastaan juuri he, jotka eivät tunne minua. Olette saaneet hymyn huulilleni ja toivottavasti tämä ei lopu tähän päivään. Blogillani on jo 4 lukiaa, mahtava juttu! KIITOS :)
Welcome to my life
You see it is not easy
But I'm doing all right
Welcome to my dream
It's the only one who needs me
And stays right by my side
Sunrise Avenue - Welcome To My Life
tiistai 23. helmikuuta 2010
Epätoivon kyyneleet
Varoitan jo etukäteen, tämän päivän postauksesta voi tulla melkoinen avautuminen. Tänne on vaan niin helppo kirjoittaa. Toivo elää edelleen, että joku nämä lukeekin. Laita alla oleva biisi soimaan ja lue postaukseni.
Kaikki tietävät, että elämä potkii joskus perseelle. Välillä taas miettii, että voisiko paremmin mennä. Kyyneleitä tulee ilosta ja surusta. Viime aikoina, tai no oikeeastaan, koko elämäni ajan olen saanut itkeä kaverisuhteideni takia. En tiedä mikä minussa on vikana, yritän parhaani ja yritän muuttua ja korjata virheitäni. En vain onnistu luomaan kestäviä ja todellisia suhteita. Ystävystyn helposti, mutta siihen se jääkin.
Ala-asteella minulla oli 1 hyvä kaveri, saman ikäinen poika nimeltä Niklas. Niklas asui melkein naapurissa ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Hän ei kuitenkaan ollu täysin kuten me muut luokallani, hänellä oli jonkinlainen keskittymis -ja oppimishäiriö. Ei se kuitenkaan haitannut minua. Muutin pois, ja suhteemme katkesi. Kahtena ensimmäisenä jouluna sain joulukortin, mutta sitten en enään mitään. Nyt olen kuullut, että hänellä on asiat huonosti. Vaikeuksia kotona ja häntä kiusataan koulussa.
Eipä uusi paikkakunta tuonut muutoksia. Edelleen samaa rataa mennään eteenpäin. Kuten sanotaan, naiset ovat petollisia. Miten sitä oppiikaan luottamaan toiseen ja pitämään ystävänä. Sitten kestämään määräilya, että olisi edes joku kenen kanssa olla. Lopuksi tapahtuu se totaalinen haukkuminen ja hylkääminen. Ja taas ollaan yksin.
Kaverini, josta eilen kerroin, on juuri tämän minulle tehnyt. Olin vain niin riippuvainen, ja kestin kaiken sen paskan. Jälkeen päin kun ajattelee, miksi olin niin tyhmä?
Nykyiset kaverini eivät taida ymmärtää kuinka tärkeitä he minulle ovat. Olen sen yrittänyt sanoa, en sitten tiedä haluavatko he vain olla koulukavereita vai mitä. Loukkaannun siitä, kun he kertovat minusta toisille kavereilleen ja käyttävät sanaa koulukaveri. Kaverini merkitsevät minulle paljon, mutta mitä minä heille?
Päivä on kulunut syödessä, ja selaillessa uutta Miss Mixiä. Ja lenkilläkin jopa kävin tuulettamassa ajatuksia. En edes halua ajatella kyynelieni määrää, toivottavasti ne eivät vain mene hukkaan.
Ipodissa on toisto päällä, tämä biisi vain sopii niin hyvin tähän hetkeen! Vaikka se käsitteleekin ehkä enemmänkin rakkautta, en voi olla itkemättä kuunnellessa sitä ja miettiessä minua ja pettänyttä kaveria. Yhteydenottoa odotellessa.
Luvattu on paljon
Rikottu enemmän
Vierelläsi valvon
Ja kauniina sut nään
Sä oot se jonka
Löydän aina uudelleen
Taas tässä oon ja valmis
Uuteen kierrokseen
Mut mussa ei oo mitään
Mussa ei oo mitään uutta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Mä muistan kyllä
Ne kirosanat ja syyttelyn
Ja anteeksi annan
Jopa sen pahoinpitelyn
Mut mä en lupaa mitään
Mä en lupaa mitään muuta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Mä en lupaa mitään
En enää lupaa mitään muuta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Sanonut oon kaiken
Yö vaihtuu aamuun
Jos sä vielä haluut
Takas mä tuun
Kaikki tietävät, että elämä potkii joskus perseelle. Välillä taas miettii, että voisiko paremmin mennä. Kyyneleitä tulee ilosta ja surusta. Viime aikoina, tai no oikeeastaan, koko elämäni ajan olen saanut itkeä kaverisuhteideni takia. En tiedä mikä minussa on vikana, yritän parhaani ja yritän muuttua ja korjata virheitäni. En vain onnistu luomaan kestäviä ja todellisia suhteita. Ystävystyn helposti, mutta siihen se jääkin.
Ala-asteella minulla oli 1 hyvä kaveri, saman ikäinen poika nimeltä Niklas. Niklas asui melkein naapurissa ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Hän ei kuitenkaan ollu täysin kuten me muut luokallani, hänellä oli jonkinlainen keskittymis -ja oppimishäiriö. Ei se kuitenkaan haitannut minua. Muutin pois, ja suhteemme katkesi. Kahtena ensimmäisenä jouluna sain joulukortin, mutta sitten en enään mitään. Nyt olen kuullut, että hänellä on asiat huonosti. Vaikeuksia kotona ja häntä kiusataan koulussa.
Eipä uusi paikkakunta tuonut muutoksia. Edelleen samaa rataa mennään eteenpäin. Kuten sanotaan, naiset ovat petollisia. Miten sitä oppiikaan luottamaan toiseen ja pitämään ystävänä. Sitten kestämään määräilya, että olisi edes joku kenen kanssa olla. Lopuksi tapahtuu se totaalinen haukkuminen ja hylkääminen. Ja taas ollaan yksin.
Kaverini, josta eilen kerroin, on juuri tämän minulle tehnyt. Olin vain niin riippuvainen, ja kestin kaiken sen paskan. Jälkeen päin kun ajattelee, miksi olin niin tyhmä?
Nykyiset kaverini eivät taida ymmärtää kuinka tärkeitä he minulle ovat. Olen sen yrittänyt sanoa, en sitten tiedä haluavatko he vain olla koulukavereita vai mitä. Loukkaannun siitä, kun he kertovat minusta toisille kavereilleen ja käyttävät sanaa koulukaveri. Kaverini merkitsevät minulle paljon, mutta mitä minä heille?
Päivä on kulunut syödessä, ja selaillessa uutta Miss Mixiä. Ja lenkilläkin jopa kävin tuulettamassa ajatuksia. En edes halua ajatella kyynelieni määrää, toivottavasti ne eivät vain mene hukkaan.
Ipodissa on toisto päällä, tämä biisi vain sopii niin hyvin tähän hetkeen! Vaikka se käsitteleekin ehkä enemmänkin rakkautta, en voi olla itkemättä kuunnellessa sitä ja miettiessä minua ja pettänyttä kaveria. Yhteydenottoa odotellessa.
Luvattu on paljon
Rikottu enemmän
Vierelläsi valvon
Ja kauniina sut nään
Sä oot se jonka
Löydän aina uudelleen
Taas tässä oon ja valmis
Uuteen kierrokseen
Mut mussa ei oo mitään
Mussa ei oo mitään uutta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Mä muistan kyllä
Ne kirosanat ja syyttelyn
Ja anteeksi annan
Jopa sen pahoinpitelyn
Mut mä en lupaa mitään
Mä en lupaa mitään muuta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Mä en lupaa mitään
En enää lupaa mitään muuta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Sanonut oon kaiken
Yö vaihtuu aamuun
Jos sä vielä haluut
Takas mä tuun
maanantai 22. helmikuuta 2010
Täydellisten kenkien etsintää
Tänään ei ole ollut kovin kummallinen päivä. Äidin kanssa käytiin kaupassa, josta mukaan tarttui "kokista" ja pähkinäsekoitus -pussi. En nyt tiedä voiko tuota Lidlin colaa miksi kutsua, mutta hyvää se on!
Kävin taas lenkillä, josta olen ylpeä. Mutta muu päivä onkin mennyt koneella. Olen selaillut nettikauppoja ja koittanyt etsiä kivoja kenkiä. Vielä eteen ei ole tullut niitä täydellisiä korkkareita :(
Kaverin yhteydenottoa odottelen edelleen.
Olen vähän sekavissa tunnelmissa, ja kaipailen lukijoita. Joku vastailisi kirjoituksiini ja olisi helpompi kirjoittaa uutta. Ehkä nyt rohkaistun ja linkitän blogini jonnekkin!
Ja tuo kuvassa taustalla oleva viinipullo ei liity minuun ;)
Kävin taas lenkillä, josta olen ylpeä. Mutta muu päivä onkin mennyt koneella. Olen selaillut nettikauppoja ja koittanyt etsiä kivoja kenkiä. Vielä eteen ei ole tullut niitä täydellisiä korkkareita :(
Kaverin yhteydenottoa odottelen edelleen.
Olen vähän sekavissa tunnelmissa, ja kaipailen lukijoita. Joku vastailisi kirjoituksiini ja olisi helpompi kirjoittaa uutta. Ehkä nyt rohkaistun ja linkitän blogini jonnekkin!
Ja tuo kuvassa taustalla oleva viinipullo ei liity minuun ;)
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Riisiä, kanaa ja suhteita
Päivä on ollut yhtä sekamelskaa. Kavereiden kanssa ollaan edelleen puitu perjantai illan tapahtumia. Kaveri virkisti muistiani erään henkilön kohdalla. Olemme olleet lähes vuoden riidoissa, emmekä nähneet ollenkaan. En ole edes välillä muistanut tämän henkilön olemassa oloa, mutta yhteisiä muistoja meillä on vaikka kuinka paljon.
Alkoholilla on taas ollut osuutensa. Harmittaa aivan kamalasti, että en muista mitä olemme puhuneet. Kuitenkin jotain siihen suuntaan, että hän olisi valmis tapaamaan minut ja keskustelemaan asioista. Tämä henkilö on ollut minulle kovin tärkeä, ja myönnettäköön että häntä välillä olen kovasti kaivannutkin. Toisaalta muistan myös sen miten hän on pilannut luottamukseni ja ollut todella epärehellinen. Enhän minäkään täydellinen ole, mutta en tiedä luottaakko hänen sanaansa. Toivon, että hän ottaa yhteyttä ja katsotaan mitä tapahtuu.
Tämäkin sai taas ajattelemaan, voinko ketään kutsua ystäväksi. Ainut ketä ikinä olen voinut sellaiseksi kutsua on tämä kyseinen henkilö josta äsken kerroin. Kyyneleet tulevat silmiin, ja todellakin toivon että hän ottaa yhteyttä. Onneksi äidin riisi ja kana hieman lohduttaa.
Alkoholilla on taas ollut osuutensa. Harmittaa aivan kamalasti, että en muista mitä olemme puhuneet. Kuitenkin jotain siihen suuntaan, että hän olisi valmis tapaamaan minut ja keskustelemaan asioista. Tämä henkilö on ollut minulle kovin tärkeä, ja myönnettäköön että häntä välillä olen kovasti kaivannutkin. Toisaalta muistan myös sen miten hän on pilannut luottamukseni ja ollut todella epärehellinen. Enhän minäkään täydellinen ole, mutta en tiedä luottaakko hänen sanaansa. Toivon, että hän ottaa yhteyttä ja katsotaan mitä tapahtuu.
Tämäkin sai taas ajattelemaan, voinko ketään kutsua ystäväksi. Ainut ketä ikinä olen voinut sellaiseksi kutsua on tämä kyseinen henkilö josta äsken kerroin. Kyyneleet tulevat silmiin, ja todellakin toivon että hän ottaa yhteyttä. Onneksi äidin riisi ja kana hieman lohduttaa.
lauantai 20. helmikuuta 2010
WANHAT 2010
Aamulla heräsin, ja olo ei ollut mitä mainioin. Nopeasti suihkuun, pesin hampaat ja lähdin jatkopaikalle siivoamaan. En saanut syötyä mitään, ainoastaa lasi mehua upposi. Onneksi perjantai yön siivoojat olivat hoitaneet hommansa suhteellisen hyvin, joten minulle ja kavereilleni ei ollut aamulla paljon hommaa.
Keskusteltiin illan ja yön tapahtumista, ja sainko taas hävetä itseäni. Oli tullut raivottua ja itkettyä ties kuinka paljon. On varmaan pakko esittää julkinen anteeksi pyyntö eräille henkilöille. Onneksi nyt on loma, joten ehkä sen jälkeen tapahtunutta ei paljon muistella.
Wanhat on ollut suhteellisen mieltä ja ennen kaikkea lompakkoa rasittava asia. Pää on meinannut hajota moneen kertaan, kun on tapeltu mekon, korujen, meikkien ja ties minkä kanssa. Nyt se on kuitenkin ohi. Toisaalta helpottavaa, mutta kun miettii sen vaivan mitä tämän eteen on tehnyt. Kaikki oli ohi kahdessa päivässä. Onneksi vanhempien lompakko kesti :)
Mekko 480€
Korjaus 67€
Vannehame 60€
Kengät 40€
Alusvaatteet 30€
Karkit 10€
Ruuat 15€
Juomat 30€
Jatkopaikka 5€
Korut 10€
Kynnet 15€
Kampaaja 60€
Saldo 822€, ei paha? En edes tiedä oliko tuossa kaikki. Onneksi äitiltä sain lainaan koruja ja hanskat niin niiden kanssa säästi sitten. Huoh, sitten facebook täyteen kuvia!
Keskusteltiin illan ja yön tapahtumista, ja sainko taas hävetä itseäni. Oli tullut raivottua ja itkettyä ties kuinka paljon. On varmaan pakko esittää julkinen anteeksi pyyntö eräille henkilöille. Onneksi nyt on loma, joten ehkä sen jälkeen tapahtunutta ei paljon muistella.
Wanhat on ollut suhteellisen mieltä ja ennen kaikkea lompakkoa rasittava asia. Pää on meinannut hajota moneen kertaan, kun on tapeltu mekon, korujen, meikkien ja ties minkä kanssa. Nyt se on kuitenkin ohi. Toisaalta helpottavaa, mutta kun miettii sen vaivan mitä tämän eteen on tehnyt. Kaikki oli ohi kahdessa päivässä. Onneksi vanhempien lompakko kesti :)
Mekko 480€
Korjaus 67€
Vannehame 60€
Kengät 40€
Alusvaatteet 30€
Karkit 10€
Ruuat 15€
Juomat 30€
Jatkopaikka 5€
Korut 10€
Kynnet 15€
Kampaaja 60€
Saldo 822€, ei paha? En edes tiedä oliko tuossa kaikki. Onneksi äitiltä sain lainaan koruja ja hanskat niin niiden kanssa säästi sitten. Huoh, sitten facebook täyteen kuvia!
perjantai 19. helmikuuta 2010
Ja TAAS jotain uutta
Anteeksi.
Turha selitellä, unohdin blogini täysin. Tänään muistin sen taas, seuraavaksi tappelinkin salasanan kanssa. Nyt muistan salasanani, mutta lupaus on petetty. Haluan yrittää uudestaan! Ja kokeilla jotain muuta.
Mitä on blogi ilman lukioita? No ei mitään. Tarvitsen palautetta, niin hyvää kuin huonoakin. Jostain sen innon on tultava. Haluankin kokeilla kirjoittaa päiväkirjaa netissä.
En edelleenkään paljasta itseäni, mutta haluan kertoa enemmän. Ja ennen kaikkea avoimesti.
TERAPIA JATKUU!
Ja nyt lähden wanhojen jatkoille! :)
Turha selitellä, unohdin blogini täysin. Tänään muistin sen taas, seuraavaksi tappelinkin salasanan kanssa. Nyt muistan salasanani, mutta lupaus on petetty. Haluan yrittää uudestaan! Ja kokeilla jotain muuta.
Mitä on blogi ilman lukioita? No ei mitään. Tarvitsen palautetta, niin hyvää kuin huonoakin. Jostain sen innon on tultava. Haluankin kokeilla kirjoittaa päiväkirjaa netissä.
En edelleenkään paljasta itseäni, mutta haluan kertoa enemmän. Ja ennen kaikkea avoimesti.
TERAPIA JATKUU!
Ja nyt lähden wanhojen jatkoille! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)