väsyttää ja ahdistaa

KUVA © Yle

Nyt oikeasti tuntuu, että ei jaksa. Vaikka nukkuisi päikkärit ja yöllä 7-9 tuntia ei se tahdo riittää. Kouluhommia liikaa ja huoh. Paineita on muustakin, en tiedä mitä tekisin yhden asian kanssa.

Olen lukiossa ja olen myös luokkamme luottamusoppilas ja samoin kuulun oppilaskunnan hallitukseen (jonka varapuheenjohtaja olen). Maanantaina valittiin uusi luottamusoppilas toiselta luokalta kun edellinen halusi lopettaa. Luokanohjaaja ehdotti erästä kaveriani, ja hän suostui. Mielestäni luottamusoppilaan hommaan kuuluu olla luotettava ja osata pitää asiat salassa ym. Tämä uusi luottamusoppilas on paras kaveri koulussa henkilölle, joka mennen tullen dissaa kaikkia ja puhuu pahaa (kutsun häntä tässä tekstissä dissaajaksi). Tänäänkin minulle tultiin valittamaan tämän dissaajan toiminnasta ja kun he eivät uskalla sanoa tälle henkilölle vastaan yhteisissä päätöksissä. Suunnitelmissa on lasketteluretki perjantaille, jota dissaaja hoitaa. Nämä valittamaan tulleet eivät uskalla sanoa, että haluaisivat sen lauantaille. Tiedän myös monia muita, jotka ovat muuta mieltä, mutta eivät vain uskalla sanoa. Dissaaja on liiankin vahva persoona ja ajattelee asioita liiallisesti omalta kannaltaan ja häneltä suoraan sanoen saa paskaa niskaan. Hän on vähän kuin diktaattori, ja muut joko mielistelevät tai saavat dissaajan sekä muiden haukkumiset ja pahan puhumiset päälleen. Minullakin on vaikeuksia sanoa hänelle vastaan.

Toiset henkilöt ovat valittaneet minulle dissaajasta ja kysyneet tiedänkö asioista. Esimerkiksi siitä kun dissaaja on kovaan ääneen nauranut käytävillä ja facebookissa puhunut pahaa eräästä tytöstä, samoin uusi luottamusoppilas. Nämä oppilaat eivät ole edes luokallani, vaan juuri sillä jolla on uusi luottamusoppilas. Eiväthän he uudeltakaan voi kysyä, koska hän kertoisi dissaajalle.

Uusi luottamusoppilas myös lunttasi tänään ruotsin uusintakokeessa. Hän oli kirjoittanut reilu sivun sanastoa (ruotsi - suomi) konseptin keskiaukeamalle. Hänelkä oli myös käytössään puhelimen sanakirja, josta en tiedä käyttikö hän sitä vai ei.

Uudella luottamusoppilaalla on vaikeuksia ruotsin opiskelussa, mutta hänen on pakko kirjoittaa se. En haluaisi kaverilleni pahaa, mutta mieltäni ahdistaa ja haluaisin kertoa asiasta opettajalle. En todellakaan halua mitään idiootin mainetta bustaajana, mutta jotenkin tuntuu että se olisi velvollisuuteni. Näin hän myös mahdollisesti menettäisi paikkansa luottamusoppilaana. Toisaalta, se auttaisi häntä. Hänen olisi pakko lukea kokeisiin päästäkseen läpi kursseista ja myöhemmin kirjoituksissa.

En tiedä oikeasti mitä tekisin. Lunttaaja/luottamusoppilas on kaverini koulussa, mutta pitäisikö ajatella luokkiemme parasta ja kertoa opettajalle? Olemme kuitenkin lukiossa, emme enää ala-asteella. Asia oikeasti painaa mieltäni sekä ahdistaa kamalasti ja tuntuu, että valehtelen jos en kerro, mutta en halua jäädä kiinni kertojana. Auttakaa!

Anteeksi,

Kuva: Outi Pyhäranta

nyt on kauhean kiire koulujuttujen kanssa. En ehdi tänään kirjoittamaan mitään, enkä myöskään huomenna. Tiistaita odotellessa :)

Nyt takaisin kirjojen pariin!

Ja hei, seitsemän lukijaa! Toivottavasti tulee lisää ja liittykää myös blogilistan kautta. SAA mainostaa :))

Facebookin viisauksia

Edelleenkin odotan, ja ties kuinka kauan...

Keskiviikkona kirjoitin kauniista sanoista, tänään aion hieman jatkaa samasta aiheesta. Kerroin jo olevani todella herkkä. Ei vaadita paljon, että saa kyyneleet silmiini. En kutsuisi itseäni itkupilliksi tai muuksi sellaiseksi. Mutta en myöskään tiedä miksi kutsuisin itseäni. Tätä tapahtuu myös koulussakin. Esimerkkinä vaikka se, kun opettaja ei antanut kurssista numeroa. Kysyin syytä, ja se oli kuulemma liialliset poissaolot. Olen todella tunnollinen oppilas, en todellakaan lintsaa ja aamuisin lähden mielelläni kouluun. Tykkään lukea kokeisiin ja saada tehdyistä läksyistä kehuja opettajilta. Enhän minä niitä kehuja muualtakaan saa.

Takaisin asiaan... Tiesin, että opettaja ei itsekkään tiedä mistä puhuu. Ja, että minulla ei todellakaan ole niitä hänen väittämäänsä yli 10 poissaoloa. Kyyneleet tulivat silmiini kun väitin vastaan, opettaja oli siihen asti sanojani vastaan. Lopulta hän kuitenkin sanoi, että eiköhän tämä asia kuitenkin saada selvitettyä. Kavereillenikin kun kerroin asiasta, niin ei lohdutusta kuulunut, vain "ei ton takia kannata itkeä." En edes itkenyt kunnolla, silmät olivat kostuneet, ja ehkä muutamia kyyneliä valui poskilla. Ja tämänkin yritin piilottaa etsimällä laukustani jotakin. En voi ymmärtää miksi se "itkemiseni" piti ottaa esille? Sama kuin se, että kun jokin henkilö punastuu (niinkuin minä) ja siitä pitää mainita hänelle tai nauraa kovaan ääneen. Ihmettelen, että miksi ihmiset ovat välillä niin lapsellisia.

Pahoittelen, että esimerkkini ovat 100 lauseen mittaisia ja pompin asioista toiseen. Minulla vain olisi aivan kamalan paljon kerrottavaa teille, enkä tiedä mistä aloittaisin.

Tänään tarkoituksena oli kopioida tänne Facebookissa minut pysähdyttänyt "viisaus". Luin sen ja oitis lisäsin tilapäivityksekseni.

"Elämä on liian lyhyt katumiseen, eli rakasta ihmisiä jotka kohtelevat sinua hyvin. Unohda ne jotka eivät. Usko, että kaikella on tarkoituksensa. Jos saat toisen mahdollisuuden, tartu siihen kaksin käsin. Jos se muuttaa elämääsi, anna sen muuttaa. Kukaan ei ole sanonut, että elämä on helppoa, mutta se on elämisen arvoista. Kopioi tämä tilapäivitykseesi, jos olet samaa mieltä."

Reilusta 400:sta facebook kaveristani tähän on 2 henkilöä laittanut "Tykkää". Ei yhtään kommenttia tai muutakaan. Nämä 2 henkilöä ovat poikaystäväni ja kaveri, jonka kanssa ylä-asteella vaihdoimme silloin tällöin pari sanaa. Ei ole kauheasti vaadittu laittaa tykkää, jos oikeasti tuntee olevani kaverini. Ja varsinkin silloin kun näkee, että tuohon on 2 ihmistä kiinnittänyt huomiota. Tämä saa taas mieleni maahan, kuinka moni minusta välittää?

Aurinkoa päiväänne

© Olavi Niemi

Huomaa heti kuinka auringonpaiste piristää. Aivan ihanaa herätä aamulla siihen, kun auringon säteet tulevat sälekaihtimen rakojen välistä. Ja iltaisinkin on myöhempään valoisaa. Kyllä se kesä sieltä tulee :)

En tiedä miksi olen näin hyvällä mielellä, vaikka elämässäni ei ole tapahtunut muutoksia. Yhteydenottoa odottelen edelleen, ja lomakin alkaa loppua. Kirjoitukset painavat päälle, ja lukemista en ole edes aloittanut.

Totta on, että kaamos väistyy ja ihmiset tulevat paremmalle mielelle. Toivottavasti kaverinikin kokisivat herätyksen kevään myötä. Eiköhän kaikki helpotu kesään päin mentäessä. Muutenkin kevät on ihanaa aikaa, kun näkee sen luonnon uudelleen eloonheräämisen. Lumet sulvat ja karu maa paljastuu alta, mutta sitten leskenlehdet ja muut kukat alkavat kasvaa ja aah. Ihanaa! Kun lämpömittari näyttää ulkona +10 tuntuu se pitkän ja kylmän talven jälkeen ihan helteeltä!

Pahoittelen lyhyitä postauksia, mutta huomenna luvassa pidempi! Ja varmasti koulun alkaessa taas kerrottavaa on enemmän. Nyt kun mitään ei tapahdu, niin tuntuu enemmän masentavalta jauhaa sitä samaa. Nyt palaan takaisin herkkusalaattini ja maitolasin pariin. Kevyttä ja hyvää :)



Tule päivänsäde
tuo valoa
harmauteen
Tule päivänsäde
tuo iloa
tyhjyyteen
rakkautta moneen
särkyneeseen
sydämeen

Älä huoliin
yksin jätä
Kukaan yksin
kestä ei tätä
Älä tuskaisen
ohi nyt kulje
Älä säteitäs
pois sä sulje

Tule päivänsäde
anna voimaa
tulevaisuutta
Tule päivänsäde
anna rauhaa
levollisuutta
tänään kaikille
sinua tarvitseville
surusilmille

Runo: KuruKukka

Smile!

Oli vielä aivan pakko tulla kertomaan, että sain tänään kutsun kaverin 18vuotis synttäribileisiin. Ja tämän kaverin kanssa oli 2kuukautta puhumatta, kunnes sovimme viime perjantaina. Olen innoissani, mutta toisaalta bileisiin kutsutaan vaikka ketä puolituttuja. Kunhan vain saadaan kehuskella, että meillä oli puoli kaupunkia bileissä. Ja en edes kyllä pääse kyseisiin bileisiin, joten se siitä...

© Sinebrychoff

Olen mässäillyt koko päivän, tai oikeastaan koko lomaviikon. Leivoin maanantaina pellillisen mokkapaloja, ja kohta on koko pelti syöty lähes yksin. Tässä välissä onkin varmaan hyvä mainita, että en ole painoni kanssa painiva henkilö. Kumipossu nimimerkki saattaa viitata väärään suuntaan, mutta olen 172cm ja painan n. 55kg. Olen suhteellisen tyytyväinen ulkonäkööni (mitä nyt joitakin paikkoja voisi vähän kiinteyttää), enemmän huolta aiheuttaa se mitä sisälläni on.

Niin, takaisin asiaan. Katsoin televisiota aikani kuluksi, mistä harvoin seuraa mitää hyvää. Saan jenkkisarjoista ideoita, joita haluaisin palavasti toteuttaa. Usein jaksan keskittyä niihin muutaman päivän ja sitten totean ettei siitä tulekkaan mitään. Tämän illan idea (tai olenhan tätä miettinyt jo kauan) on opetella hymyilemään! Olen aina kuvissa todella masentuneen näköinen, vaikka en ole mitenkään tyytymätön hampaisiini tai muuta sellaista. En vain osaa? Kerrankin laivalla, minulle tuli täysin tuntematon sanomaan istuessani itkevän tutun kanssa, että miksi hän itkee ja miksi minä olen vihainen. Ja en edes ollut silloin vihainen :o

Ehkä minunkin olisi aika opetella hymyilemään ja olemaan pirteämmän näköinen. Vaikuttaisin varmaan helpommin lähestyttävältäkin.

En pidä Miley Cyruksesta ollenkaan, mutta kadehdin hänen iloisuuttaan ja hymyään!

Ei mulla muuta...

... kuin, että hyvä biisi :)

Olympialätkähuuruissa

Seuraako teistä kukaan olympialaisia?

Minä en mikään varsinainen urheilufani ole, vaikka tykkäänkin huolehtia omasta kunnostani. No, mutta kuitenkin olen nyt näitä olympialaisia seuraillut. Yöllä tuli Venäjä vs. Kanada miesten jääkiekkopeli, joka oli erittäin odotettu. Kanada voittikin Venäjän 7-3 (4-1, 3-2, 0-0). Itse arvasin jotenkin Kanadan voittavan.

Ruotsi vs. Slovakia päättyi 4-3 (0-0, 3-2, 1-1) Slovakian voittoon. JES, Ruotsi tippui :)) Slovakia kohtaa siis Kanadan.

Suomi vs. Tshekki päättyi onneksi Leijonien voittoon 2-0 (0-0, 0-0, 2-0). Perjantaina Suomi pelaa välierässä finaalipaikasta USA:ta vastaan.

Näitten olympialaisen avulla olen saanut juteltua ihmisten kanssa. Pakko olla niistä vähän kiinnostunut, että edes jotain juttuseuraa löytyisi. Täytyykin toivottaa Suomelle menestystä!

Oletteko muuten kuulleet tästä Ruotsin tekemästä pilasta? Ja tämäkin on suhteellisen naurettavaa.

Tänään en halua miettiä masentavia kun viikonloppu tulossa, vaikka tuskimpa mitään erikoista se tuo tullessaan. Lopuksi haluan vielä laittaa axl:n blogiini kirjoittamat mukavat sanat:

"Koita jaksaa, risukasaan se päivä joskus vielä paistaa, niin mullakin, jaksan uskoa siihen ja uskon että sunki elämässä käy niin."