Keskiviikkona kirjoitin kauniista sanoista, tänään aion hieman jatkaa samasta aiheesta. Kerroin jo olevani todella herkkä. Ei vaadita paljon, että saa kyyneleet silmiini. En kutsuisi itseäni itkupilliksi tai muuksi sellaiseksi. Mutta en myöskään tiedä miksi kutsuisin itseäni. Tätä tapahtuu myös koulussakin. Esimerkkinä vaikka se, kun opettaja ei antanut kurssista numeroa. Kysyin syytä, ja se oli kuulemma liialliset poissaolot. Olen todella tunnollinen oppilas, en todellakaan lintsaa ja aamuisin lähden mielelläni kouluun. Tykkään lukea kokeisiin ja saada tehdyistä läksyistä kehuja opettajilta. Enhän minä niitä kehuja muualtakaan saa.
Takaisin asiaan... Tiesin, että opettaja ei itsekkään tiedä mistä puhuu. Ja, että minulla ei todellakaan ole niitä hänen väittämäänsä yli 10 poissaoloa. Kyyneleet tulivat silmiini kun väitin vastaan, opettaja oli siihen asti sanojani vastaan. Lopulta hän kuitenkin sanoi, että eiköhän tämä asia kuitenkin saada selvitettyä. Kavereillenikin kun kerroin asiasta, niin ei lohdutusta kuulunut, vain "ei ton takia kannata itkeä." En edes itkenyt kunnolla, silmät olivat kostuneet, ja ehkä muutamia kyyneliä valui poskilla. Ja tämänkin yritin piilottaa etsimällä laukustani jotakin. En voi ymmärtää miksi se "itkemiseni" piti ottaa esille? Sama kuin se, että kun jokin henkilö punastuu (niinkuin minä) ja siitä pitää mainita hänelle tai nauraa kovaan ääneen. Ihmettelen, että miksi ihmiset ovat välillä niin lapsellisia.
Pahoittelen, että esimerkkini ovat 100 lauseen mittaisia ja pompin asioista toiseen. Minulla vain olisi aivan kamalan paljon kerrottavaa teille, enkä tiedä mistä aloittaisin.
Tänään tarkoituksena oli kopioida tänne Facebookissa minut pysähdyttänyt "viisaus". Luin sen ja oitis lisäsin tilapäivityksekseni.
"Elämä on liian lyhyt katumiseen, eli rakasta ihmisiä jotka kohtelevat sinua hyvin. Unohda ne jotka eivät. Usko, että kaikella on tarkoituksensa. Jos saat toisen mahdollisuuden, tartu siihen kaksin käsin. Jos se muuttaa elämääsi, anna sen muuttaa. Kukaan ei ole sanonut, että elämä on helppoa, mutta se on elämisen arvoista. Kopioi tämä tilapäivitykseesi, jos olet samaa mieltä."
Reilusta 400:sta facebook kaveristani tähän on 2 henkilöä laittanut "Tykkää". Ei yhtään kommenttia tai muutakaan. Nämä 2 henkilöä ovat poikaystäväni ja kaveri, jonka kanssa ylä-asteella vaihdoimme silloin tällöin pari sanaa. Ei ole kauheasti vaadittu laittaa tykkää, jos oikeasti tuntee olevani kaverini. Ja varsinkin silloin kun näkee, että tuohon on 2 ihmistä kiinnittänyt huomiota. Tämä saa taas mieleni maahan, kuinka moni minusta välittää?
Minäkin odotan edelleen yhteydenottoa, et ole yksin.
VastaaPoistaOnpas törkeää käytöstä opettajalta. Ehkä hän on sekoittanut sinut toiseen ja kaikki käy vielä hyvin. Älä ainakaan luovuta, itse parhaiten tietää mitä on tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Ansaitset kiitoksen edes tuosta.
Vaikka en sinua tunne, niin olen iloinen että jaksat käydä koulussa, harvempi nuori enää jaksaa. Minäkin olen käynyt joka päivä koulussa ja antanut parhaani, kerran venasin vartin etten mene kouluun ku haluan nukkua kun oli huono yö ollut, mutta otin niskasta itseäni, olen itseenikin kovin tyytyväinen tämän takia.
Ja hei, älä hätäile. Sulla on koko elämä aikaa kertoo tuntemuksistasi, älä hätäile sen takia. Ainakin minä tulen lukemaan asioistasi, meni siihen sitten päivä taikka viikko. Minua kiinnostaa, uskoit tai et.
Tuo viisaus on kauniisti kirjoitettu, noinhan se on ja harvempi noin elää. Mä pyrin tohon, mutta ainakin tällä hetkellä tilanne on sellainen etten ihan pysty noin ajattelemaan.
Ja minä kyllä kommentoisin ja tykkäisin jos löytyisin fb-listaltasi.
Pakko sanoa, että oon kateellinen. Oikeasti.
VastaaPoistaOon kympillä tänä vuonna, ja oon epätoivosesti yrittänyt nostaa numeroita/keskiarvoa, mutta ei se oikeen onnistu koska en vaan jaksa käydä koulussa, läksyjen teko ei kiinnosta ollenkaan ja kokeisiin en oo viitsinyt lukea viimeseen neljään vuoteen. Ja silloinkin, kun jaksan sinne kouluun raahautua, niin oon yleensä tunnin tai pari myöhässä.
Oon saanut jopa parannettua muutamaan viime vuoteen verrattuna, mutta silti. Tiedän, että pystyisin paljon parempaan, jos jaksaisin yrittää.
En vaan tajua, mistä esim. just sulla riittää sitä opiskelumotivaatiota. olisin niin ylpee itestäni, jos mullakin menis noin hyvin.
Ja toi FB-juttu sitten.
Olihan siinä hieno ajatus takana ja kaikkea, mutta mun mielestä valtaosa näistä tälläsistäketjuviesteitä ym. on jotenkin todella sieluttomia. Hienon kuuloisia lauseita, joista ei vaan kuitenkaan saa oikeastaan mitään irti.
Ton sunkin "viisauden" luin varmaan viis kertaa läpi, eikä se koskettanut mua mitenkään.
Ehkä se koskettaiskin, jos tietäisin, että sen on kirjottanut se mun oma kaveri. Tunnistaisin sen kirjoitustyylin ja tietäisin, että nyt on kaveri nähnyt vaivaa tän eteen.
Mutta kun noi ketjuviestit on tollasia copy&paste, ja niistä jää sellanen fiilis, että joku on taas jostain löytänyt kivan kuulosen pätkän ja kopionut sen talteen. Ne menettää sen hohdon siinä vaiheessa, kun sadallaviidelläkymmennellä ihmisellä on sama teksti tilapäivityksessä/blogissa/missälie.
axl - Ärsytti aina nuorempana, kun vanhemmat jankutti että tärkeää käydä koulu ja vanhempana sua muuten harmittaa. Nyt sen viisauden tajuaa, onneksi ennen kuin lukio loppuu! Ja kiva, että jaksat näin ahkerasti tänne kirjoitella. Nyt todellakin kaipaan apua keskiviikon postauksen asian kanssa!
VastaaPoistaZ03 - Se motivaatio vaatii aika paljon. Mulla vaan luonnostaan on sitä kilpailunhaluisuutta ja tahdon olla voittaja. En minäkään erityisesti tunneilla panosta, muistiinpanot kuitenkin teen, mutta välillä ne puhelimen pelit kiinnostaa enemmän. Kannattaa yrittää ajatella tulevaisuutta ja nyt itkeä kärsimyksestä ja vaan koittaa mennä eteenpäin. Ihmiset kummasti pystyy vaikka mihin, vaikka ei itse uskoisi. Oikeasti, kiität itseäsi vanhempana :) Itse tykästyin tossa FB jutussa just siihen, että kaikki ei välttämättä kehtaa laittaa sellaista. Löysin sen yhdeltä entisen asuinpaikkakunnan kaverilta, ja ei kukaan myöhemminkään kavereistani tuota lisännyt.