Riisiä, kanaa ja suhteita

Päivä on ollut yhtä sekamelskaa. Kavereiden kanssa ollaan edelleen puitu perjantai illan tapahtumia. Kaveri virkisti muistiani erään henkilön kohdalla. Olemme olleet lähes vuoden riidoissa, emmekä nähneet ollenkaan. En ole edes välillä muistanut tämän henkilön olemassa oloa, mutta yhteisiä muistoja meillä on vaikka kuinka paljon.

Alkoholilla on taas ollut osuutensa. Harmittaa aivan kamalasti, että en muista mitä olemme puhuneet. Kuitenkin jotain siihen suuntaan, että hän olisi valmis tapaamaan minut ja keskustelemaan asioista. Tämä henkilö on ollut minulle kovin tärkeä, ja myönnettäköön että häntä välillä olen kovasti kaivannutkin. Toisaalta muistan myös sen miten hän on pilannut luottamukseni ja ollut todella epärehellinen. Enhän minäkään täydellinen ole, mutta en tiedä luottaakko hänen sanaansa. Toivon, että hän ottaa yhteyttä ja katsotaan mitä tapahtuu.

Tämäkin sai taas ajattelemaan, voinko ketään kutsua ystäväksi. Ainut ketä ikinä olen voinut sellaiseksi kutsua on tämä kyseinen henkilö josta äsken kerroin. Kyyneleet tulevat silmiin, ja todellakin toivon että hän ottaa yhteyttä. Onneksi äidin riisi ja kana hieman lohduttaa.