Varoitan jo etukäteen, tämän päivän postauksesta voi tulla melkoinen avautuminen. Tänne on vaan niin helppo kirjoittaa. Toivo elää edelleen, että joku nämä lukeekin. Laita alla oleva biisi soimaan ja lue postaukseni.
Kaikki tietävät, että elämä potkii joskus perseelle. Välillä taas miettii, että voisiko paremmin mennä. Kyyneleitä tulee ilosta ja surusta. Viime aikoina, tai no oikeeastaan, koko elämäni ajan olen saanut itkeä kaverisuhteideni takia. En tiedä mikä minussa on vikana, yritän parhaani ja yritän muuttua ja korjata virheitäni. En vain onnistu luomaan kestäviä ja todellisia suhteita. Ystävystyn helposti, mutta siihen se jääkin.
Ala-asteella minulla oli 1 hyvä kaveri, saman ikäinen poika nimeltä Niklas. Niklas asui melkein naapurissa ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Hän ei kuitenkaan ollu täysin kuten me muut luokallani, hänellä oli jonkinlainen keskittymis -ja oppimishäiriö. Ei se kuitenkaan haitannut minua. Muutin pois, ja suhteemme katkesi. Kahtena ensimmäisenä jouluna sain joulukortin, mutta sitten en enään mitään. Nyt olen kuullut, että hänellä on asiat huonosti. Vaikeuksia kotona ja häntä kiusataan koulussa.
Eipä uusi paikkakunta tuonut muutoksia. Edelleen samaa rataa mennään eteenpäin. Kuten sanotaan, naiset ovat petollisia. Miten sitä oppiikaan luottamaan toiseen ja pitämään ystävänä. Sitten kestämään määräilya, että olisi edes joku kenen kanssa olla. Lopuksi tapahtuu se totaalinen haukkuminen ja hylkääminen. Ja taas ollaan yksin.
Kaverini, josta eilen kerroin, on juuri tämän minulle tehnyt. Olin vain niin riippuvainen, ja kestin kaiken sen paskan. Jälkeen päin kun ajattelee, miksi olin niin tyhmä?
Nykyiset kaverini eivät taida ymmärtää kuinka tärkeitä he minulle ovat. Olen sen yrittänyt sanoa, en sitten tiedä haluavatko he vain olla koulukavereita vai mitä. Loukkaannun siitä, kun he kertovat minusta toisille kavereilleen ja käyttävät sanaa koulukaveri. Kaverini merkitsevät minulle paljon, mutta mitä minä heille?
Päivä on kulunut syödessä, ja selaillessa uutta Miss Mixiä. Ja lenkilläkin jopa kävin tuulettamassa ajatuksia. En edes halua ajatella kyynelieni määrää, toivottavasti ne eivät vain mene hukkaan.
Ipodissa on toisto päällä, tämä biisi vain sopii niin hyvin tähän hetkeen! Vaikka se käsitteleekin ehkä enemmänkin rakkautta, en voi olla itkemättä kuunnellessa sitä ja miettiessä minua ja pettänyttä kaveria. Yhteydenottoa odotellessa.
Luvattu on paljon
Rikottu enemmän
Vierelläsi valvon
Ja kauniina sut nään
Sä oot se jonka
Löydän aina uudelleen
Taas tässä oon ja valmis
Uuteen kierrokseen
Mut mussa ei oo mitään
Mussa ei oo mitään uutta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Mä muistan kyllä
Ne kirosanat ja syyttelyn
Ja anteeksi annan
Jopa sen pahoinpitelyn
Mut mä en lupaa mitään
Mä en lupaa mitään muuta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Mä en lupaa mitään
En enää lupaa mitään muuta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Sanonut oon kaiken
Yö vaihtuu aamuun
Jos sä vielä haluut
Takas mä tuun
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä tiedän että toi tuntuu ihan kauheelta.. Ei oo suoranaisesti samaa tilannetta ollut, mutta joiltain osin samantyyppinen. Tsemppiä kamalasti sulle!! Aika kyllä parantaa haavat, vaikka ainakin minulla se vaatii piiiiiiitkän ajan.
VastaaPoistaMiulla on menossa kauhee tappelu exbestiksen kaa. 3 vuotta se manipuloi miuta, määräili tekemisiäni ja oli ihan hirvee miulle mut annoin aina vaan anteeks ja olin hiljaa koska pelkäsin yksin juotumista. Se luki jopa miun päiväkirjaa aina, ja kertoi miulle siitä ja halus jutella kaikista niistä jutuista joista olin kirjoittanut. Ei pyytänyt anteeksi edes. Ja nyt kun pistin viimeksi vastaan, siitä on tullut kauhea. Tyypin äiti tuli jopa meille vittuilemaan kuinka olen varastanut hänen tavaroitaan koulusta ja muka kiusaan häntä. Se on kyllä aika kateellinen nyt kun oon suositumpi kun sitä ja miulla on ihania kavereita. Mut nyt siitä on tullu jo niin iso ongelma että luokanvalvojamme kutsuu vanhempamme koululle. Mutta harva tietää, miten se on henkisesti satuttanut miuta ja kuinka itsetuntoni on romahtunut sen takia.
VastaaPoistaAnonyymi - Kiitos kauniista sanoista, se aina piristää :)
VastaaPoistaLovebug - Kadun sitä niin, että mäkin annoin olla muille se tunteeton heittopussi. Itsetunto menee ja mulla ainakin on vaikea yrittää saada kunnollisia kaverisuhteita aikaseksi enää. Jaksamisia myös sinulle! :)
toivon oikeesti mun sydämen pohjasta että sulla menis paremmin. naiset on kieroja mä tiedän sen liiankin hyvin omasta kokemuksesta. mun ystävät petti mut täysin.
VastaaPoistakoita jaksaa! =)
Anonyymi - Elämä on vaan välillä niin vaikeeta. Kauheaa on juuri se, että kun luottaa täysillä toiseen, mutta hän pettääkin.
VastaaPoista