© SinebrychoffNiin, takaisin asiaan. Katsoin televisiota aikani kuluksi, mistä harvoin
seuraa mitää hyvää. Saan jenkkisarjoista ideoita, joita haluaisin palavasti toteuttaa. Usein jaksan keskittyä niihin muutaman päivän ja sitten totean ettei siitä tulekkaan mitään. Tämän illan idea (tai olenhan tätä miettinyt jo kauan) on opetella hymyilemään! Olen aina kuvissa todella masentuneen näköinen, vaikka en ole mitenkään tyytymätön hampaisiini tai muuta sellaista. En vain osaa? Kerrankin laivalla, minulle tuli täysin tuntematon sanomaan istuessani itkevän tutun kanssa, että miksi hän itkee ja miksi minä olen vihainen. Ja en edes ollut silloin vihainen :oEhkä minunkin olisi aika opetella hymyilemään ja olemaan pirteämmän näköinen. Vaikuttaisin varmaan helpommin lähestyttävältäkin.
En pidä Miley Cyruksesta ollenkaan, mutta kadehdin hänen iloisuuttaan ja hymyään!
Ei se hymy sieltä väkisin irtoo. Joillekkin on luonnollista hymyillä, mutta heillä on kaikki kunnossa, tai ainakin he ovat sitä miltä suurin osa. Jos sisus on täynnä tuskaa, niin on se ulkoinenkin olemus sitä. Itellä on suurin osa kavereista masentuneita tai ahdistuneita tai molempia, eikä keltään automaattisesti tule hymyä.
VastaaPoistaHymyilemisen voi opetella, mutta sekään ei ole loppujen lopuksi hyvä juttu. Se on usein sitten sellaista väkisin vedettyä. Ite yritin opetella sellasta perusilmettä mikä ei näyttäis masentuneelta, mutta luovutin ja se sai naamani perusilmeen vielä enemmän masentuneen/ahdistuneen/suuttuneen näköseksi.
Ehkä vielä joskus saan hymyn tulemaan automaattisesti.
Hyviä harjotuksia on esim. hymyileminen peilille aina ohi kulkiessa ja ottamalla kuvia itsestään missä hymyilee. Jos pokkaa löytää niin voi hymyillä vastaantulijoille. Ei ole pakko odottaa että toinen katsoo, voi lukita katseen toiseen jo monia metrejä ennen ja hymyillä vaikka tämä ei näkisi. Ei ole pakko hymyillä vasta sitten kun kyseinen ihminen katsoo sinua.
voisit vaikka katsoa sellaisia kuvia jotka touvat hyviä muistoja mieleen ja hymyile niille?
VastaaPoistatäällä on toinen jolle aina huomautellaan, etten ikin hymyile. Vaikka koittaisinki, se ei vaa luonnistu. Koulukuvissaki aina sellanen väkinäinen hampaat piilossa hymy. Vaikka olen kyllä tosi sosiaalinen ja ilonen persoona, se hymyileminen ei vaan jotenki oo mun juttu :D
VastaaPoistaLol.. Miley ja sen teko hymy :'D
VastaaPoistaPAHOITTELEN, että vastaan kommentteihin vasta näin myöhään.
VastaaPoistaaxl - No toisaalta kyllä parempi olla hymyilemättä, kuin yrittää jotain tekohymyä oudoissa tilanteissa. Toi peili-idea oli hyvä, pitää kokeilla :)
Lovebug - Totakin pitää ehdottomasti kokeilla!
Elina - Se on oikeesti vaikeeta. Ja alkaa vaan ärsyttää kun muut sanoo siitä. Mut ei kaikki iloiset naurajatkaan usein edes hymyile.
Anonyymi - Minä taas tykkään (: